Alkuperä hämärän peitossa

Jooga on nykyisin varsin suosittu kehon ja mielen harjoitteiden yhdistelmä. On vaikea sanoa missä ja milloin jooga tarkalleen ottaen sai alkunsa. Sen verran kuitenkin tiedämme, että jäljet johtavat muinaiseen Intiaan.

Uskaliaimmat sijoittavat joogan alun jopa kolmentuhannen vuoden taakse – kauemmaskin. Tämä näkemys on

perusteltu siinä mielessä, että tuon ajan intialaisissa kirjoituksissa, Rigvedassa, todella on mainintoja joogasta. Mitä tekemistä tuon ajan joogalla on nykyisten joogaharjoitteiden kanssa, onkin sitten kokonaan toinen juttu.

Varhaisin jooga keskittyi mieleen ja hengitykseen

Etenkin kysymys jooga-asentojen – nk. asanoiden – alkuperästä on varsin epäselvä. Erilaisista hengitysharjoitteista on kyllä mainintoja ainakin 2500 vuoden takaa, sen sijaan maininnat jooga-asennoista – joihin nykyiset joogan muodot paljolti perustuvat – ovat melko tuoreita ja sijoittuvat jonnekin keskiajan tietämille. Tuolloin on kirjoitettu sekä Hatha Yoga Pradipika, että Shiva Samhita, jotka molemmat ovat intialaisen joogakirjallisuuden perusteoksia. Näissä esiintyy jo kehon asentoja ja venytyksiäkin, jotka aiemmista teoksista lähes kokonaan puuttuvat. Länsimaissakin tunnetuissa Patanjalin joogasutrissakin sanotaan vain, että asennon tulisi olla vakaa.

On siis hyvin todennäköistä, että varsinaiset jooga-asennot ovat melko myöhäistä perua. Sen sijaan varhaisimmassa joogakirjoituksissa, kuten vaikkapa buddhalaisissa Pali-sutrissa, keskitytään mielen ja hengityksen hallintaan. Jotka joogan filosofiassa liittyvätkin kiinteästi toisiinsa. Jos hallitset hengityksen, hallitset myös mielen, ajatellaan.

Jooga länsimaissa

Länsimaihin jooga saapui 1800- ja 1900-lukujen taitteessa intialaisen Swami Vivekanandan mukana. Aika oli otollinen joogalle ja muille itämaisen filosofian muodoille, jotka alkoivat tuohon aikaan saavuttaa suosiota Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Myös erilaiset okkultistiset liikkeet saivat noihin aikoihin paljon kannatusta ja huomiota. Ylipäätään kaikenlainen yliluonnollinen, älyn tuonpuoleinen, kiehtoi viime vuosisadan alun länsimaista ihmistä. Tämän voi nähdä eräänlaisena vastaliikkeenä modernille rationaalista ajattelua korostavalle ajattelutavalle, samoin kuin tieteellisen elämänkatsomuksen esiinmarssille.

Jos innostus yliluonnolliseen sittemmin sotien jälkeen hiemaan himmentyikin, heräsi se uudestaan 1960-luvulla hippiliikkeen myötä. Silloin länsimaissa koettiin varsinainen itämaisten gurujen esiinmarssi, jollaista ei ennen ollut nähty. Tuolloin myös joogaan liittyi paljon uskonnollista ja okkultistista ajattelua. Asia joka muuttui vasta 1980-luvun materialistisemman maailmankatsomuksen paluun myötä.